Suojelu ja haavoittuvuudet

Suojelu on erottamaton osa Punaisen Ristin identiteettiä ja kaikkea toimintaa

Suojelu tarkoittaa kaikkia niitä tapoja, joilla varmistetaan, että ihmisten ihmisarvo, turvallisuus ja perustavanlaatuiset oikeudet toteutuvat.

Haluamme varmistaa, että apua tarvitsevat ihmiset ovat turvassa Punaisen Ristin toiminnassamme, emmekä aiheita heille omilla toimillamme haittaa.

Suojelu ei ole vain erillisiä toimia tai tiettyjen henkilöiden vastuulla oleva asia. Se on tapa toimia, joka koskee kaikkea Punaisen Ristin toimintaa: päätöksentekoa, vapaaehtoistoimintaa, palveluja, kohtaamisia ja yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa.

Punaisen Ristin toiminnassa suojelun perusasiat ovat, että

ihmisiä kohdellaan arvokkaasti ja kunnioittavasti,
apu ja toiminta ovat saavutettavia kaikille ihmisille,
ihmisillä on mahdollisuus osallistua ja tulla kuulluiksi,
toiminta on turvallista eikä aiheuta haittaa.

Näiden toteutuminen on suojelun vähimmäistaso ja kuuluu kaikkeen Punaisen Ristin toimintaan. Näiden lisäksi järjestö tarjoaa lisätoimia suojelun varmistamiseksi, mutta ne edellyttävät erityisosaamista ja selkeitä toimintamalleja.

Uhkat eivät kohtaa kaikkia samalla tavalla

Samaan tilanteeseen joutuvat ihmiset voivat kohdata hyvin erilaisia vaikutuksia. Haavoittuvuus tarkoittaa alttiutta haitallisille vaikutuksille sekä kykyä selviytyä tilanteista, jotka uhkaavat hyvinvointia tai turvallisuutta.

Haavoittuvuus ei ole ihmisen ominaisuus, vaan syntyy olosuhteista, rakenteista ja ympäristöstä. Se voi olla tilapäistä tai pitkäkestoista ja vaihtelee tilanteen, uhan ja yksilön tai ryhmän mukaan. Sama henkilö voi olla yhdessä tilanteessa erityisen haavoittuvainen, toisessa taas kykenevä – tai molempia yhtä aikaa.

Haavoittuvuus on osa ihmisyyttä. Jokaisella on tilanteita, joissa olemme alttiita haitallisille vaikutuksille. Haavoittuvuutta ei pidä ymmärtää identiteettinä tai leimana, vaan olosuhteiden ja rakenteiden vaikutuksena.

Sisäinen suojelu – miten me toimimme

Punaisen Ristin on varmistettava, että oma toimintamme on turvallista ja kunnioittaa jokaisen oikeuksia. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että:

emme aiheuta haittaa
arvioimme toimintamme mahdollisia haitallisia seurauksia etukäteen
ehkäisemme seksuaalista hyväksikäyttöä ja häirintää
huolehdimme lasten turvallisuudesta
käsittelemme henkilötietoja asianmukaisesti

Ulkoinen suojelu – miten vaikutamme

Suojelu tarkoittaa myös vaikuttamista tilanteisiin, joissa ihmisten perusoikeuksia rikotaan tai he ovat väkivallan tai hyväksikäytön vaarassa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi:

ohjaamme ihmisiä viranomaisten ja muiden suojelutoimijoiden palveluihin
edistämme ihmisten oikeuksien toteutumista
vaikutamme sääntöihin, käytäntöihin ja normeihin

Vastuu ihmisten suojelemisesta on ensisijaisesti valtiolla ja viranomaisilla. Punaisen Ristin tehtävä on vuoropuhelussa viranomaisten kanssa edistää sitä, että jokaisen oikeudet toteutuvat.

Mistä haavoittuvuus muodostuu?

Haavoittuvuus syntyy suhteessa uhkaan. Eri tekijät vaikuttavat siihen, kuka altistuu ja millaisia seurauksia sillä on. Nämä tekijät voivat olla haavoittuvuutta lisääviä tai sitä vähentäviä, ja niiden merkitys vaihtelee tilanteen mukaan. Ne vaikuttavat sekä siihen, kuinka todennäköisesti ihminen altistuu uhalle, että siihen, kuinka vakavia seurauksia uhasta aiheutuu ja miten hyvin ihminen pystyy selviytymään.

Esimerkkejä haavoittuvuuteen vaikuttavista tekijöistä ovat ikä, sukupuoli, toimintakyky, fyysinen tai psyykkinen terveydentila, raskaus, sosiaalisten verkostojen vahvuus, kielitaito ja kulttuurinen kompetenssi, syrjintä, rasismi, hyväksikäyttö, taloudelliset resurssit, pääsy palveluihin, oikeudellinen asema, liikkumisen rajoitukset, asunnottomuus, riippuvuudet ja traumaattiset kokemukset.

Haavoittuvuus syntyy usein monen asian yhteisvaikutuksesta. Kun tarkastelemme ihmisen tilannetta kokonaisuutena, ymmärrämme paremmin, miksi toiset joutuvat helpommin vaikeuksiin ja millaiset asiat auttavat selviytymään.

Miksi puhumme haavoittuvuudesta?

Haavoittuvuuden huomioiminen auttaa meitä toimimaan reilusti, vaikuttavasti ja turvallisesti – kaikkien hyväksi. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että tunnistamme tilanteet, joissa ihmisillä on suurempi riski jäädä ilman tukea tai kohdata haittaa, ja toimimme niin, että tämä riski pienenee.

Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun Strategia 2030 ohjaa koko liikettä tunnistamaan haavoittuvuutta lisääviä tekijöitä, vähentämään niihin liittyviä riskejä ja vahvistamaan ihmisten arjen selviytymistä. Tavoitteena on, ettei kukaan jäisi sivuun tai yksin.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä:

• Valmius ja varautuminen: Kun tunnistamme, missä tilanteissa ihmiset voivat olla haavoittuvia ja mistä se johtuu, osaamme huomata vaarat ja tunnistaa riskit ajoissa, varautua niihin ja toimia tilanteissa sujuvasti.

• Avun tarve ja priorisointi: Apu kohdistetaan sinne, missä tarve on suurin. Haavoittuvuuden tarkastelu auttaa meitä hahmottamaan, ketkä tarvitsevat tukea eniten ja missä järjestyksessä kannattaa toimia, kun resursseja on rajallisesti.

• Suojelu: Haavoittuvuuden tunnistaminen auttaa huomaamaan tilanteet, joissa ihmiset voivat altistua väkivallalle, hyväksikäytölle tai oikeuksien loukkauksille – ja puuttumaan niihin ajoissa.

• Haitan välttäminen (”Do no harm”): Kun tunnistamme haavoittuvuuksia, voimme varmistaa, että oma toimintamme on turvallista eikä aiheuta tahatonta haittaa.

• Poikkeusolot ja kriisit: Kriiseissä ihmisten turvaverkot usein heikkenevät ja riskit kasvavat. Siksi haavoittuvuuksien ymmärtäminen on tällöin erityisen tärkeää. Haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset ovat tällaisissa tilanteissa myös suurimmassa vaarassa.

Lähikäsitteet

Riski: haitan todennäköisyys ja vakavuus, joka muodostuu uhasta, altistumisesta ja haavoittuvuudesta.

Suojeluriski: altistumista väkivallalle, pakottamiselle tai oikeuksien menetykselle, ja siihen vaikuttavat uhka, haavoittuvuus ja selviytymiskyky.

Haavoittuva asema: tilanne, jossa ihmisellä ei ole samoja mahdollisuuksia kuin muilla turvata hyvinvointiaan ja oikeuksiaan.

Heikompi asema: viittaa yleisempään huono-osaisuuteen, joka ei aina liity tiettyyn uhkaan. Käytännössä heikompi asema ja haavoittuva asema voivat tarkoittaa samankaltaisia tilanteita, mutta niiden painopisteet eroavat.

Avun tarve: syntyy, kun ihminen ei pysty itse turvaamaan perustarpeitaan, kuten suojaa, terveyttä tai turvallisuutta, ja tarvitsee ulkopuolista tukea; avun tarve liittyy uhkaan ja haavoittuvuuteen, ei pelkästään puutteeseen.

Resilienssi: kyky selviytyä, sopeutua ja palautua uhkaavista tilanteista. Resilienssi ja haavoittuvuus ovat molemmat tilannesidonnaisia ja muodostuvat useista suojaavista tekijöistä, mutta niiden näkökulma on erilainen.

Lisätietoa

IFRC PGI (Protection, Gender, and Inclusion): Punaisen Ristin liikkeen viitekehys, joka edistää suojelua ja oikeuksia sekä huomioi moninaisuuden ja osallisuuden kaikessa toiminnassa.

IFRC eVCA (Enhanced Vulnerability and Capacity Assessment): Osallistava menetelmä, jolla selvitetään yhteisöjen haavoittuvuuksia ja valmiuksia vastata kriiseihin.