Iloa, inspiraatiota ja päätösten tekoa – Yleiskokous tarjosi ensikertalaiselle monipuolisen kokemuksen
Kolmen vuoden välein pidettävä Punaisen Ristin yleiskokous keräsi kesäkuun alussa yhteen vapaaehtoisia ympäri Suomen. Kokouksessa valittiin Suomen Punaiselle Ristille uusi luottamusjohto sekä tehtiin päätöksiä järjestön tulevaisuudesta, mutta päätösten teon lisäksi moni ehti myös rentoutua ja tutustua muihin vapaaehtoisiin.
Keskellä yleiskokouksen vilinää tapaamme Iniön osaston edustajan Maire Krusbergin. Iniön osasto on yksi Suomen Punaisen Ristin pienimmistä osastoista. Iniö sijaitsee Turun saaristossa, ja kunnassa on noin 238 asukasta. On siis perusteltua sanoa, että Iniö on pieni mutta elävä – ja ehkä moniin muihin verrattuna hieman erilainen – osasto.
Maire vastaa Iniön osaston nuorisotoiminnasta. Hän kertoo, että kyseessä on hänen ensimmäinen yleiskokouksensa.
– Osastossa keskustelimme siitä, kuka voisi lähteä niin kauas kuin Rovaniemelle. Koska olen asunut täällä aiemmin, ajattelin, että voisin lähteä, hän kertoo.
Tämän vuoden yleiskokouksessa on puhuttu paljon avusta, muutoksesta ja uudistumisesta. Mitä nämä sanat merkitsevät sinulle?
– Jos puhutaan muutoksesta, niin byrokratia on kyllä asia, josta meidän pitäisi päästä eroon. Muuten voin sanoa, että olen avoin muutokselle. En mene siilipuolustukseen, kun asioita uudistetaan – päinvastoin näen uudistumisen myönteisenä asiana.
Uusia ystäviä ympäri Suomen
Maire kertoo, ettei hänellä ollut erityisiä odotuksia, kun hän tuli yleiskokoukseen.
– Kysehän on siitä, että tavataan ihmisiä ja pidetään hauskaa. Ja sitä tämä on ollut. Olen toiminut pitkään vapaaehtoisena, muun muassa Turun turvatalolla, ja se toiminta on ollut minulle kaikkein lähimpänä sydäntä. Yleiskokous on minulle uusi kokemus vapaaehtoistoiminnan saralla.
Yleiskokouksessa hänelle ovat antaneet iloa ja energiaa ennen kaikkea kohtaamiset uusien ihmisten kanssa.
– Täällä tapaa uusia ihmisiä ja saa uusia ystäviä eri puolilta maata. Saa uusia ideoita ja inspiraatiota Iniön nuorisotoimintaan, hän sanoo hymyillen.
Kun Maire tuli yleiskokoukseen, hän ajatteli lähtevänsä kotiin levänneenä ja sydän rauhallisena.
– Mutta taisikin käydä niin, että lähden kotiin väsyneenä ja iloisena. Ja niin sen varmaan kuuluukin olla, hän nauraa.
Teksti: Örn Witting
