Taika Vaulo

Taika Vaulo, ehdolla hallituksen varapuheenjohtajaksi.

1. Aloituskysymykset
Mikä motivoi sinua SPR:n luottamustehtävään juuri nyt?

Olen ehdolla hallituksen varapuheenjohtajaksi, koska koen järjestömme olevan tällä hetkellä isojen muutoksien ympäröimänä. Punainen Risti tekee arvokasta ja merkittävää työtä humanitaarisena toimijana Suomessa sekä kansainvälisesti. Olen itse saanut olla mukana Punaisen Ristin vapaaehtoisena jo yli 7 vuoden ajan, ja intoa sekä uskoa tähän rakkaaseen järjestöön on vielä rutkasti jäljellä! 

Minua motivoi hakeutumaan Suomen Punainen Risti luottamustehtävään erityisesti halu vahvistaa järjestön yhteisöllisyyttä, kehittää toimintaa pitkäjänteisesti sekä edistää arvojen käytännön toteutumista muuttuvassa toimintaympäristössä. Näen, että vapaaehtoistoiminnan merkitys on viime vuosina korostunut entisestään, ja samalla odotukset toiminnan vaikuttavuudesta, saavutettavuudesta ja läpinäkyvyydestä ovat kasvaneet. 

Mahdollisuus toimia sillanrakentajana eri toimijaryhmien välillä – vapaaehtoisten, luottamushenkilöiden ja työntekijöiden – sekä varmistaa, että jokainen kokee tulevansa kuulluksi ja arvostetuksi on myös itselleni hyvin tärkeä ajatus. Koen tärkeäksi, että järjestön toiminta ei ainoastaan säilytä vahvaa arvopohjaansa, vaan myös uudistuu rohkeasti vastaamaan nykyisiä ja tulevia tarpeita. 

Uskon, että voin tuoda tehtävään yhdistelmän strategista ajattelua, käytännön kokemusta sekä kykyä toimia rakentavasti erilaisissa ja joskus haastavissakin tilanteissa. Ajattelen, että johtamis- ja vaikuttamistaitoni pääsevät myös käyttöön osana järjestön hallituksen johtamaa strategista työskentelyä osana järjestön toiminnan tulevaisuuden suunnittelua.

Mikäli sinut valitaan, mihin tavoitteeseen sitoudut seuraavan 12 kuukauden aikana?

Valituksi tullessani sitoudun edistämään järjestön toimintalinjauksen johdonmukaista toimeenpanoa sekä varmistamaan, että strategiset tavoitteet konkretisoituvat arjen toiminnassa. Pidän keskeisenä sitä, että päätökset eivät jää abstraktille tasolle, vaan näkyvät vapaaehtoisten kokemuksessa selkeytenä, sujuvuutena ja merkityksellisyytenä. 

Sitoudun vahvistamaan yhteistyön rakenteita ja toimintakulttuuria siten, että päätöksenteko perustuu avoimuuteen, tiedolla johtamiseen ja yhteiseen keskusteluun. Haluan myös edistää toimintamalleja, jotka lisäävät vapaaehtoisten osallisuutta jo valmisteluvaiheessa, sillä tämä parantaa päätösten laatua ja sitoutumista niiden toteuttamiseen. 

Lisäksi tavoitteeni on kehittää viestintää entistä saavutettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi, jotta jokainen toimija – roolista riippumatta – tietää, mihin suuntaan ollaan menossa ja miksi. 

Järjestön hallituksen jäsenten osaaminen tulee erilaisista taustoista sekä kyvyistä, jonka vuoksi koen todella tärkeäksi, että löydämme yhdessä yhteiset keinot vaikuttaa sekä sitoutua tavoitteiden toteuttamiseen seuraavan vuoden ja hallituskauden aikana. 

Minulle on myös todella tärkeää, että huomioimme osastoissa sekä muissa paikallisesti toimivissa yksiköissä tapahtuvan paikallisen työn tärkeyden. Miten tunnistamme niitä tekijöitä, jotka mahdollistavat vapaaehtoisten jaksamista, rakennamme uusia tukijärjestelmiä tai sitoutamme mukaan uusia nuoria vapaaehtoisia? Näiden tavoitteiden eteen haluan työskennellä yhdessä järjestön yhteisön voimin.

2. Strateginen muutos ja toimeenpano
Kuvaile merkittävin strateginen muutos, jonka olet johtanut vapaaehtoisjärjestössä tai monitoimijaympäristössä. Mitä muutettiin, miksi, ja mitkä olivat mitattavat tulokset 6–12 kuukaudessa?

Olen ollut keskeisessä roolissa useissa strategisissa kehittämisprosesseissa, joista merkittävimpinä nostan esiin nuorten vaikuttajien verkoston rakentamisen sekä uuden nuorten luottamusjärjestelmää koskevan työohjeen kehittämisen. Näiden lisäksi olen osallistunut aktiivisesti osaston strategiatyöhön sekä yhdistymisprosessiin toisen osaston kanssa. 

Muutosten taustalla oli tarve vahvistaa nuorten osallisuutta, selkeyttää päätöksenteon rakenteita sekä varmistaa toiminnan jatkuvuus ja vaikuttavuus. Prosesseissa korostui laaja osallistaminen, eri näkökulmien huomioiminen sekä vaiheittainen eteneminen, jossa muutosta rakennettiin yhdessä toimijoiden kanssa. 

Mitattavina tuloksina voidaan todeta muun muassa nuorten vaikuttajien vaikuttamispaikkojen sekä -mahdollisuuksien lisääntyminen, selkeämmät toimintamallit sekä parantunut tiedonkulku.

Miten käsittelet muutosvastarintaa vapaaehtoisissa tai henkilöstössä? Miten toimit?

Näen muutosvastarinnan luonnollisena ja usein myös arvokkaana osana kehittämisprosessia. Se kertoo sitoutumisesta ja halusta ymmärtää muutoksen vaikutuksia.  

Muutosvastarinta voi kummuta yksilön eri tarpeista, kokemuksista tai muuttuvista asioista – negatiivisessa tai positiivisessa mielessä. Isojen muutoksien äärellä ollessa pyrin itse aina ensimmäisenä rauhoittamaan tilanteen sekä selvittämään, millaisista lähdökohdista olemme prosessiin lähdössä liikkeelle. 

Lähestyn muutosvastarintaa ensisijaisesti kuuntelemalla ja pyrkimällä ymmärtämään sen taustalla olevia huolia ja näkökulmia. Hyödynnän tiedolla johtamista tuomalla esiin muutoksen perustelut, tavoitteet ja odotettavat vaikutukset selkeästi ja avoimesti. Lisäksi pidän tärkeänä, että muutokset tehdään mahdollisimman läpinäkyvästi ja että niiden vaikutuksia seurataan ja tarvittaessa korjataan. 

Isot laivat kääntyvät hitaasti, eivätkä kaikki muutosprosessit tapahdu hetkessä tai nopeasti. Pidän itse tärkeänä, että prosessin aikana sekä sen jälkeen prosessia arvioidaan sekä saadun palautteen tai huomioiden pohjalta toimintaa voidaan jatkossa muuttaa entistä parempaan suuntaan. Kasvatusalalla työskentelevänä tunnistan toimivia prosessin kaaria sekä tapoja toimia suunnittelun, arvioinnin sekä kehittämisen saralla.

Kuvaile tilanne, jossa muutos oli ristiriidassa periaatteiden, puolueettomuuden tai luottamuksen kanssa. Miten ratkaisit tilanteen ja mitä opit?

Muutosprosesseihin liittyy väistämättä tilanteita, joissa eri arvot, odotukset ja näkemykset törmäävät. Olen kohdannut tilanteita, joissa päätöksenteon nopeuspaine oli ristiriidassa osallistavuuden ja luottamuksen rakentamisen kanssa osana isoa, kahden eri osaston yhdistymistä. 

Ratkaisin tilanteet painottamalla läpinäkyvyyttä, perustelemalla ratkaisut huolellisesti ja varmistamalla, että eri osapuolet tulevat kuulluiksi. Tärkeää oli myös tunnistaa, milloin päätöksiä on tehtävä ripeästi, mutta samalla huolehtia siitä, ettei nopeus johda huolimattomuuteen tai luottamuksen heikkenemiseen. 

Osastotason toimijana on myös tärkeää tunnistaa, kuinka moneen suuntaan luottamuksen rakentaminen on tärkeää luoda tai ylläpitää. Moniulotteiset yhteistyöverkostot vaativat aikaa sekä kannustusta yhteiseen, kaikkia hyödyttävään toimintaan.  

Olen oppinut, että paineensietokyky, selkeä viestintä ja toimiva tiimityö ovat keskeisiä tekijöitä haastavissa tilanteissa. Lisäksi olen tunnistanut omat vahvuuteni toimia paineen alla sekä rakentaa ratkaisuja yhteistyössä muiden kanssa.

Miten hyödynnät tietoa päätöksenteossa?

Päätöksentekoni perustuu systemaattiseen tiedon keräämiseen ja analysointiin. Pyrin kokoamaan tietoa monipuolisesti eri lähteistä ja varmistamaan, että myös vähemmistöjen ja hiljaisten äänten näkökulmat tulevat huomioiduiksi. 

Pidän tärkeänä, että päätöksenteon pohjana oleva tieto ei jää irralliseksi, vaan siitä käydään avointa keskustelua. Näin varmistetaan yhteinen ymmärrys sekä päätösten laatu. En tee merkittäviä päätöksiä ilman riittävää taustatietoa ja sen huolellista käsittelyä.

Miten varmistat, että strategiset päätökset jalkautuvat paikallis- ja vapaaehtoistasolle? Kuvaa menetelmät ja seuranta.

Päätösten jalkauttaminen edellyttää selkeää, johdonmukaista ja saavutettavaa viestintää. Hyödynnän monikanavaista viestintää sekä visuaalisia keinoja, jotta keskeiset viestit ovat helposti ymmärrettäviä. 

Tahdon, että vapaaehtoisille tarjotaan mahdollisuus osallistua keskusteluun, esittää kysymyksiä ja jakaa kokemuksiaan. Lisäksi vaikuttamismahdollisuuksien tarjoaminen jo valmisteluvaiheessa lisää sitoutumista ja helpottaa toimeenpanoa. 

Seurannan osalta keskeistä on palautteen kerääminen sekä toiminnan jatkuva arviointi, jotta voidaan varmistaa, että päätökset toteutuvat tarkoitetulla tavalla.

3. Paikallisen toiminnan vahvistaminen
Kerro onnistunut esimerkki vapaaehtoisten rekrytoinnista tai sitouttamisesta (ml. nuoret).

Onnistuneena esimerkkinä nostan esiin nuorten osallistuvan budjetoinnin mallin, jossa nuorille annettiin aito mahdollisuus vaikuttaa toiminnan suunnitteluun ja resurssien kohdentamiseen. Tämä lisäsi omistajuuden tunnetta ja vahvisti sitoutumista. 

Osaston rooli oli tarjota selkeät raamit ja tuki, mutta jättää tilaa luovuudelle ja omalle toimijuudelle. Lisäksi sitoutumista vahvistettiin joustavuudella: emme edellyttäneet pitkäaikaista sitoutumista tai laajoja koulutuspolkuja, vaan arvostimme vapaaehtoisten panosta heidän elämäntilanteensa mukaan.

Niukkojen resurssien tilanteessa: mitä toimintaa priorisoisit ja millä perusteilla?

Niukkojen resurssien tilanteessa priorisointi perustuu ajantasaiseen tilannekuvaan käytettävissä olevista resursseista ja osaamisesta. Tämä mahdollistaa nopean ja perustellun reagoinnin. 

Ensisijaisesti varmistan sääntömääräisten toimintojen toteutumisen sekä valmiuden toimia hätätilanteissa. Päätöksenteossa korostan yhteistyötä: kuulen hallitusta, toimintaryhmien vastuuhenkilöitä sekä muita keskeisiä toimijoita. Lisäksi kiinnitän erityistä huomiota viestintään, jotta priorisoinnin perusteet ovat ymmärrettäviä ja muutokset voidaan toteuttaa hallitusti. 

Miten huomioit kaksikielisyyden ja alueellisen monimuotoisuuden toiminnan suunnittelussa?

Kaksikielisyyden ja monimuotoisuuden huomioiminen edellyttää ennen kaikkea avoimuutta, kuuntelemista ja valmiutta mukauttaa toimintaa. Kaikkia ratkaisuja ei tule tehdä oletuksella yhdestä kielestä tai toimintamallista. 

Pidän tärkeänä, että toiminta suunnitellaan paikalliset tarpeet huomioiden, eikä pitäydytä pelkästään tarpeettomasti vanhoissa toimintatavoissa. Näin varmistetaan, että toiminta on aidosti saavutettavaa ja merkityksellistä eri kohderyhmille.

4. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja vaikuttavuus
Kerro tilanne, jossa pidit kiinni puolueettomuudesta sidosryhmäpaineesta huolimatta.

Toimin moniammatillisessa tiimissä opetustyön kontekstissa tilanteessa, jossa työyhteisöä koskevista ratkaisuista syntyi merkittäviä näkemyseroja. Eri toimijaryhmillä oli perusteltuja mutta keskenään ristiriitaisia odotuksia, ja paine päätöksenteolle kasvoi nopeasti. Tilanteessa korostui sidosryhmäpaine, jossa eri osapuolet pyrkivät vaikuttamaan lopputulokseen omista lähtökohdistaan. 

Oma roolini oli lapsiryhmän opettajana ohjata ja johtaa työskentelyä siten, että päätöksenteko säilyi puolueettomana ja perustui yhteisesti hyväksyttäviin periaatteisiin. Lähestyin tilannetta rakentamalla prosessia avoimuuden, kuulluksi tulemisen ja luottamuksen varaan. Varmistin, että kaikilla osapuolilla oli mahdollisuus tuoda näkemyksensä esiin, ja että keskustelu pysyi asiallisena ja ratkaisukeskeisenä. Toin palavereihin selkeät esitykset, taustatiedot sekä ohjeistuksen turvallisen tilan periaatteiden noudattamisesta osana yhteistyö työskentelyä. 

Hyödynsin vaiheittaista etenemistä, jossa ensin tunnistettiin yhteiset tavoitteet – erityisesti lasten etu ja työyhteisön toimivuus – ja sen jälkeen tarkasteltiin vaihtoehtoja näitä tavoitteita vasten. Tiedolla johtaminen ja perustelujen läpinäkyvyys olivat keskeisiä keinoja tasapainottaa eri näkökulmia ja vähentää vastakkainasettelua. 

Monivaiheisen työskentelyn tuloksena pääsimme ratkaisuun, joka ei ollut yksittäisen sidosryhmän näkökulmasta optimaalinen, mutta kokonaisuuden kannalta tasapainoinen, puolueeton ja ennen kaikkea lasten sekä työyhteisön hyvinvointia parhaiten edistävä. Prosessi myös vahvisti keskinäistä luottamusta ja loi pohjaa tulevalle yhteistyölle. 

Tilanteesta opin, että puolueettomuuden ylläpitäminen edellyttää johdonmukaista toimintaa, kykyä sietää painetta sekä valmiutta tehdä ratkaisuja, jotka eivät miellytä kaikkia, mutta kestävät eettisen ja toiminnallisen tarkastelun. Lisäksi vahvistui käsitykseni siitä, että avoin prosessi ja aito osallistaminen ovat keskeisiä tekijöitä kestävien ratkaisujen saavuttamisessa. 

Miten rakennat kumppanuuksia (järjestöt, kunnat, yritykset, oppilaitokset)?

Rakennan kumppanuuksia pitkäjänteisesti avoimen vuoropuhelun ja luottamuksen varaan. Tunnistan yhteiset tavoitteet ja etsin ratkaisuja, jotka tuottavat lisäarvoa kaikille osapuolille. 

Hyödynnän eri foorumeita ja verkostoja sekä pyrin tunnistamaan päällekkäisyyksiä, joita yhdistämällä voidaan tehostaa toimintaa. Lisäksi huomioin ihmisten moninaiset roolit eri yhteisöissä, mikä auttaa rakentamaan kestäviä ja toimivia kumppanuuksia.

Miten arvioit, saadaanko SPR:n toiminnalla aikaan toivottu muutos (valitsemassasi teemassa), ja mitä mittareita tai merkkejä seuraisit?

Arvioin vaikuttavuutta yhdistämällä määrällisiä ja laadullisia mittareita. Määrälliset mittarit, kuten osallistujamäärät ja toiminnan laajuus, antavat yleiskuvan, mutta laadulliset mittarit – kuten kokemukset, palaute ja koettu merkityksellisyys – täydentävät tätä kuvaa. 

Pidän tärkeänä, että arviointi on jatkuvaa ja että sen tuloksia hyödynnetään toiminnan kehittämisessä. Näin varmistetaan, että toiminta vastaa tavoitteita ja tuottaa aidosti toivottua muutosta.