Niina Hokkanen
Niina Hokkanen, ehdolla valtuuston varapuheenjohtajaksi.
1. Aloituskysymykset
Mikä motivoi sinua SPR:n luottamustehtävään juuri nyt?
Minua motivoi se, että SPR:ssä tehty vapaaehtoistyö on samaan aikaan hyvin käytännöllistä ja ihmistä lähellä sekä todella tärkeää ja merkityksellistä sekä kansallisesti että globaalisti. Merkityksellisyyden kokemus syntyy sekä auttajalle että autettavalle. Olen nähnyt sekä vapaaehtoistoiminnan että luottamushenkilötyön puolen, ja haluan jatkaa työtä sen eteen, että osastojen toimintakyky, valmius ja vapaaehtoisten tuki pysyvät kunnossa myös muutoksessa. Minulle on tärkeää, että osallistuminen on aidosti mahdollista monenlaisille ihmisille – myös käytännön järjestelyjen ja työkalujen tasolla. Haluan, että Suomen Punainen Risti pystyy toimimaan arvojensa ja periaatteidensa mukaisesti ja rakentamaan sellaista toimintaa ja toiminnallisuutta, joka houkuttelee uusia vapaaehtoisia ja motivoi nykyisiä jatkamaan.
Mikäli sinut valitaan, mihin tavoitteeseen sitoudut seuraavan 12 kuukauden aikana?
Sitoudun edistämään Suomen Punaisen Ristin tavoitteita ja toiminnan edistämistä yhteisten arvojen ja periaatteiden mukaisesti. Sitoudun pitämään esillä vapaaehtoisen näkökulmaa sekä jaksamisen että osaamisen kehittämisen kannalta ja edistämään toiminnan kehittämistä niin, että Suomen Punainen Risti toimii ympäri Suomea ja globaalisti vahvana ja tunnettuna organisaationa, joka on ihmistä lähellä ja auttaa niitä, jotka apua kussakin tilanteessa eniten tarvitsevat. Sitoudun edistämään yleiskokouksessa yhdessä päätettyjä toiminnan linjauksia.
2. Strateginen muutos ja toimeenpano
Kuvaile merkittävin strateginen muutos, jonka olet johtanut vapaaehtoisjärjestössä tai monitoimijaympäristössä. Mitä muutettiin, miksi, ja mitkä olivat mitattavat tulokset 6–12 kuukaudessa?
Olen ollut mukana useammassa elinkeino- ja innovaatiopolitiikan strategisessa prosessissa, jossa Tampereen kaupunkiseudun kunnat ovat laatineet yhteisiä strategioita. Prosesseissa on mukana laajasti alueen sidosryhmiä ja yrityksiä. Viimeisin prosessi toteutui vuosien 2024 ja 2025 aikana ja strategian toteutus alkoi tämän vuoden alusta. Strategiaprosessissa keskeiseksi muodostui yhteisen tilannekuvan muodostaminen, strategisten tavoitteiden määritteleminen, avaintoimenpiteiden tunnistaminen, vastuunjaon selkeyttäminen sekä strategisten tavoitteiden mittaroinnin ja seurannan suunnittelu ja toteutus.
Olin mukana rakentamassa prosessia, jossa strategian valmistelu, toimeenpano ja seuranta kytkettiin yhteen jo alusta lähtien. Käytännössä tämä tarkoitti tiivistä yhteistyötä kuntien, Business Tampereen ja muiden keskeisten toimijoiden kanssa, yhteisten mittarien ja seurantakäytäntöjen määrittelyä sekä toimeenpanoa tukevien rakenteiden luomista. Strategia ei jäänyt irralliseksi asiakirjaksi, vaan se on lähtenyt toteutumaan osana toimijoiden vuosisuunnitelmia ja toiminnan tavoitteita. Strategian operatiivisen toteuttamiseen seurantaan on perustettu monitoimijainen seurantaryhmä, jossa on jaettu vastuita tavoitekokonaisuuksittain. Seurantaryhmä seuraa sekä strategian toimeenpanoa että tulostavoitteiden toteutumista. Strategian toteutumista seurataan indikaattoreiden, mittareiden ja erilaisen laadullisen raportoinnin avulla.
Miten käsittelet muutosvastarintaa vapaaehtoisissa tai henkilöstössä? Miten toimit?
Olen mukana Suomen Punaisen Ristin toiminnassa vapaaehtoisena, koska sen periaatteet ovat minulle tärkeitä. Inhimillisyys, puolueettomuus, riippumattomuus, tasapuolisuus, vapaaehtoisuus, yleismaallisuus ja ykseys kertovat arvoina minulle sen, että ”muutosvastarintaa” ei pidä ”käsitellä”, vaan tulee ymmärtää, jos muutos herättää huolta, epävarmuutta tai kysymyksiä, joihin ei ole vielä vastattu, tulee niistä keskustella avoimesti yhdessä. Mukana olevia tulee kuunnella ja pyrkiä ymmärtämään; miksi muutos koetaan uhaksi vai syntyykö tunne siitä, ettei oma ääni tule kuulluksi. Muutostilanteessa ei ole oikeita eikä vääriä tapoja ajatella ja tuntea vaan johtajan tehtävä on edistää yhteisen tilannekuvan muodostumista ja arvioida ihmisten kanssa muutoksen aitoja vaikutuksia. Muutoksesta on tärkeä puhua riittävästi ja sille täytyy oikeasti luoda puolueeton, riippumaton, inhimillinen ja tasapuolinen tapa toteutua. Suomen Punaisen Ristin toiminnan perusta on vapaaehtoinen, joka lopettaa vapaaehtoistyönsä, jos kokee, ettei tule kuulluksi muutostilanteessa. Koen, että luottamus ja luottamuksen säilyttäminen on tärkeää muutoksen toteutumisessa.
Kuvaile tilanne, jossa muutos oli ristiriidassa periaatteiden, puolueettomuuden tai luottamuksen kanssa. Miten ratkaisit tilanteen ja mitä opit?
Yhteisesti sovittujen periaatteiden ja arvojen noudattaminen sekä puolueettomuus ovat minulle tärkeitä asioita, joiden kautta rakennetaan luottamusta. Minun on vaikea nähdä tilannetta, jossa olisin johtamassa tilannetta, joka olisi täysin ristiriidassa sovittujen periaatteiden, puolueettomuuden ja sovittujen arvojen kanssa. Oma toimintatapani tällaisessa tilanteessa lähtee siitä, että pysähdyn ensin rakentamaan yhteistä tilannekuvaa, kirkastamaan roolit ja periaatteet ja määrittelemään yhdessä toimijoiden kanssa suunnitellun muutoksen vaikutukset. Käyn läpi, mikä on kunkin toimijan vastuu ja toimivalta, ja mihin asti muutos kuuluu päätöksenteon piiriin ja mitä muutos koskee. Samalla pidän tärkeänä, että keskustelu käydään avoimesti ja tietoja muutoksesta ja sen perusteluista jaetaan mahdollisimman tehokkaasti. Muutokseen liittyvää viestintää ei voi koskaan olla liikaa. Olen oppinut, että luottamus ei säily muutoksessa itsestään. Se syntyy siitä, että toiminta on johdonmukaista, läpinäkyvää ja ennakoitavaa myös vaikeissa tilanteissa.
Miten hyödynnät tietoa päätöksenteossa?
Hyödynnän dataa ja tietoa päätöksenteossa ensisijaisesti yhteisen tilannekuvan rakentamiseen. Minulle tieto ei ole irrallista, vaan osa päätöksenteon arkea: se auttaa hahmottamaan, missä mennään, mihin suuntaan kehitys on kulkemassa ja mihin toimenpiteet on perusteltua kohdentaa. Pyrin siihen, että päätökset perustuvat mahdollisimman ajantasaiseen ja yhteisesti jaettuun tietoon, eivät yksittäisiin havaintoihin tai oletuksiin.
Käytännössä yhdistän määrällistä ja laadullista tietoa. Hyödynnän mittareita, seurantadataa ja koontinäkymiä, mutta tarkastelen niitä aina suhteessa toimintaympäristön muutoksiin ja kentältä nouseviin havaintoihin.
Pidän tärkeänä, että käytettävä tieto on läpinäkyvää ja ymmärrettävää kaikille. Siksi panostan siihen, että mittarit, määritelmät ja tietolähteet ovat selkeitä ja että tiedon käyttö tukee yhteistä keskustelua ja priorisointia. Datan avulla saadaan päätöksille selkänojaa. Hyödynnän tietoa erityisesti silloin, kun tehdään strategisia valintoja, kohdennetaan resursseja tai arvioidaan, ovatko tehdyt päätökset johtaneet toivottuun suuntaan. Tiedon avulla päätöksenteko on johdonmukaisempaa, perustellumpaa ja helpommin seurattavaa myös jälkikäteen.
Miten varmistat, että strategiset päätökset jalkautuvat paikallis- ja vapaaehtoistasolle? Kuvaa menetelmät ja seuranta.
Lähden siitä, että strategia toteutuu vasta silloin, kun se näkyy arjen tekemisessä paikallisella ja vapaaehtoistasolla. Aidosti ja avoimesti yhdessä toteutettu strategian laatimisprosessi on jo osa jalkauttamista.
Strategian toteuttamisen kannalta päätösten tulee olla riittävän ymmärrettäviä ja rajattuja. Strategia tulee kääntää konkreettisiksi painopisteiksi, tavoitteiksi ja vastuiksi, jotka on mahdollista tunnistaa tekemisen tasolla myös paikallisessa toiminnassa. Epäselvät tavoitteet eivät jalkaudu. Jalkauttamista rakennan yhteisen tekemisen varaan. Paikalliset toimijat ja vapaaehtoiset eivät ole strategian kohteita, vaan sen toteuttajia. Siksi pidän tärkeänä, että heillä on mahdollisuus osallistua keskusteluun, kysyä ja tuoda esiin omia havaintojaan jo toimeenpanon alkuvaiheessa. Tämä vahvistaa sitoutumista ja auttaa tunnistamaan ajoissa, jos strategiset linjaukset eivät kohtaa arjen todellisuutta.
Strategian toteutumista ja jalkautumisesta pitää myös seurata. Seurannassa tarkastellaan sekä määrällisiä että laadullisia havaintoja: etenevätkö sovitut asiat, näkyykö muutos toiminnassa ja onko suunta oikea. Koen, että jalkauttaminen on jatkuvaa vuoropuhelua, jossa täytyy myös olla mukana muutosjoustavuutta. Strategia elää paikallisen toiminnan mukana ja järjestön on tärkeä tukea tätä oppimista ja suunnan uudelleen rakentumista.
3. Paikallisen toiminnan vahvistaminen
Kerro onnistunut esimerkki vapaaehtoisten rekrytoinnista tai sitouttamisesta (ml. nuoret).
Oma kokemukseni vapaaehtoisten rekrytoinneista on toistaiseksi aika vähäinen. Olen ajatellut niin, että oma aktiivinen vapaaehtoistoiminta ja siitä avoimesti kertominen toimii aina kiinnostuksen herättäjänä ja mahdollisesti saa ihmiset ottamaan selvää lisää Suomen Punaisen Ristin toiminnasta. Tällaista tapahtuu erilaisissa tilanteissa sekä silloin kun tekee vapaaehtoistyötä että muillakin elämän osa-alueilla. Nallesairaalan konsepti on minusta toiminut hyvänä paikkana jutella toiminnasta myös lasten vanhemmille.
Viime vuonna Tampereen keskustorin Nälkäpäivä-tapahtumassa olin mukana järjestämässä nallesairaalaa ja mukana oli rohkeasti sairaalan touhuun heittäytynyt nuori henkilö. Juttelin päivän aikana hänen kanssaan ja kerroin, että Suomen Punaisessa Ristissä on paljon toimintaa myös nuorille. Hän oli tullut toimintaan mukaan samana syksynä. Vinkkasin henkilöstä piirin nuorisovastaavalle ja ilokseni sainkin lukea "Vapaaehtoistoiminta voisi vahvistaa nuorten uskoa tulevaisuuteen, ajattelee 19-vuotias tamperelainen" hänen ajatuksiaan myös Aamulehdestä. Ville on myös lähtenyt mukaan piirin nuorisotoimikuntaan.
Niukkojen resurssien tilanteessa: mitä toimintaa priorisoisit ja millä perusteilla?
Tilanteessa, jossa toimintaa täytyy priorisoida, täytyy huomioida sekä avun tuottamisen resurssit ja mahdollisuudet sekä avunsaajien tilanne. Niukkojen resurssien tilanteessa priorisoisin toimintaa sen mukaan, missä avun tarve on akuutein ja missä Punaisen Ristin rooli on selkein ja korvaamattomin. Ensisijaisesti turvaisin akuutin avun ja kyvykkyyden valmiustoimintaan eli varautumisen häiriö- ja kriisitilanteissa, ensiavun tuottamisen ja kotimaan avun. Turvaisin myös tuen äkillisten yksilöä kohtaavien kriisien osalta sekä mahdollisuuksien mukaan tukea yksinäisille ja syrjäytyneille. Turvaisin myös vapaaehtoistoiminnan perusrakenteet ja osaamisen kehittämistä, jotta vapaaehtoiset pysyvät mukana ja toimintakyky säilyy myös pidemmällä aikavälillä.
Miten huomioit kaksikielisyyden ja alueellisen monimuotoisuuden toiminnan suunnittelussa?
Alueellisen monimuotoisuuden huomioiminen tarkoittaa osaltani sitä, että tunnistan piirien ja osastojen erilaiset toimintaympäristöt enkä ajattele samojen mallien toimivan kaikkialla samalla tavalla. Kaikilla osastoilla ei esimerkiksi ole samoja Suomen Punaisen Ristin toimintamuotoja, vaan osastot toimivat paikallisissa olosuhteissa omien vapaaehtoistensa ääntä kuunnellen ja paikallisiin avuntarpeisiin vastaten. Koen, että on tärkeää jättää tilaa myös paikallisille ratkaisuille, kunhan ne eivät olet Suomen Punaisesta Rististä annetun lain, järjestön sääntöjen tai sitovien ohjeiden vastaisia.
On tärkeää huomioida myös muut kielet kuin suomi, ruotsi ja englanti, koska SPR:n toiminnassa on mukana ihmisiä, joille mikään näistä ei ole riittävän vahva asiointi- tai osallistumiskieli. Jos viestintä, koulutus ja vapaaehtoistoiminnan käytännöt ovat vain harvojen kielten varassa, osa ihmisistä jää tosiasiallisesti ulkopuolelle, vaikka toiminta olisi periaatteessa kaikille avointa.
4. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja vaikuttavuus
Kerro tilanne, jossa pidit kiinni puolueettomuudesta sidosryhmäpaineesta huolimatta.
En tunnista tällaista tilannetta Suomen Punaisen Ristin kontekstissa.
Miten rakennat kumppanuuksia (järjestöt, kunnat, yritykset, oppilaitokset)?
Koen, että kumppanuuksien rakentaminen on pitkäjänteistä tekemistä, joka tapahtuu ihmisten välillä, vaikka paperilla kumppanuudet syntyvät organisaatioiden välille. Minulle on tärkeää, että kumppanuus rakentuu avoimeen vuorovaikutukseen, vastavuoroisuuteen ja luottamukseen. Hyvä kumppanuus tuo jotain molemmille osapuolille ja kumppanuuden hyödyistä ja haitoista pystytään olemaan rehellisiä. Kumppanuus on harvoin staattinen tila, enemmänkin se on kehittyvää ja ajassa elävää yhteistyötä.
Kumppanien löytäminen vaatii avointa mieltä ja rohkeutta rakentaa yhteyksiä ihmisten välille. Itse suosin sitä, että kumppanuuteen pystytään liittämään selkeät roolit ja odotukset ja usein kumppanuudestakin on hyvä sopia jopa paperilla. Pidän pitkäjänteisestä kumppanuuden rakentamisesta, jossa on mukana strategisia tavoitteita. Kumppanuudet eivät välttämättä synny hetkessä, vaan ne vaativat luottamuksen rakentumista pidemmällä aikajänteellä.
Miten arvioit, saadaanko SPR:n toiminnalla aikaan toivottu muutos (valitsemassasi teemassa), ja mitä mittareita tai merkkejä seuraisit?
Minulle tärkeä toiminnan teema on ”apu löytyy läheltä”. Apu löytyy läheltä silloin, kun paikallisella osastolla on aktiivisia vapaaehtoisia, toimivat hälytys- ja auttamismallit sekä hyvä yhteistyö viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa. Näillä alueilla avun kynnys on matala ja reagointi nopeaa. On kuitenkin selvää, että harvaan asutuilla alueilla ja pienemmissä osastoissa apu ei aina ole aidosti lähellä. Voi olla tilanne, jossa osasto ei tuotakaan palvelua esimerkiksi vapaaehtoisten puuttumisen vuoksi tai kieli- tai kulttuurimuuri vie apua kauemmaksi, vaikka osasto olisi olemassa ja toimisi monipuolisesti. Tavoite siis toimii hyvin siellä, missä paikallinen toimintakyky on vahva, mutta se ei vielä toteudu yhdenvertaisesti koko maassa.
Mittaisin avun löytymistä läheltä ensinnäkin suhteessa maantieteelliseen sijaintiin; onko apu autettavien saatavissa eli kuinka kattavasti maastamme löytyy toimintakykyisiä osastoja, joilla on nimetyt vastuuhenkilöt, vapaaehtoisia ja esimerkiksi valmiussuunnitelmat tehtynä. Toiseksi mittaisin reagoinnin nopeutta eli miten kauan aikaa kuluu avuntarpeen tunnistamisesta toiminnan käynnistymiseen (akuutit tilanteet). Myös ylipäätään reagointikykyä olisi hyvä jotenkin arvioida eli tunnistetaanko avun tarvitsijoita ja pystytäänkö avun tarpeisiin vastaamaan. Kolmas näkökulma mittaamiseen voisi olla saavutettavuus; onko saatavilla olevasta avusta tieto helposti löydettävissä ja toisaalta pystytäänkö houkuttelemaan mukaan vapaaehtoisia. Onko kynnys hakeutua avun piiriin tarpeeksi matala? Tässä yhteydessä mittaisin myös toiminnan kielellistä ja kulttuurista saavutettavuutta esimerkiksi eri toimintaryhmien näkökulmasta. Kaiken kaikkiaan tekisin edellä mainittujen näkökulmien avulla alueellista vertailua ja yhteenvetoa siitä, miten tavoite ”apu löytyy läheltä” toteutuu.