Kimberly Andronova

Kimberly Andronova, ehdolla hallituksen jäseneksi.

1. Aloituskysymykset
Mikä motivoi sinua SPR:n luottamustehtävään juuri nyt?

Haluan auttaa kriisissä olevia ihmisiä. Sain apua Punaiselta Ristiltä, kun olin koditon ja pelkäsin. Nyt olen turvassa Suomessa ja haluan antaa takaisin. Ymmärrän, mitä kaiken menettäminen tarkoittaa. Punainen Risti on puolueeton ja auttaa kaikkia ihmisiä. Se on minulle tärkeää.

Mikäli sinut valitaan, mihin tavoitteeseen sitoudut seuraavan 12 kuukauden aikana?

Tavoitteenani on helpottaa uusien ihmisten, erityisesti nuorten ja maahanmuuttajien, tulemista vapaaehtoisiksi. Tulen luomaan yksinkertaisen "ensimmäisen askeleen" ohjelman, jotta ihmiset tietävät, kuinka liittyä mukaan ja tuntevat itsensä tervetulleiksi. Haluan Helsinkiin 50 uutta aktiivista vapaaehtoista 12 kuukauden kuluessa.

2. Strateginen muutos ja toimeenpano
Kuvaile merkittävin strateginen muutos, jonka olet johtanut vapaaehtoisjärjestössä tai monitoimijaympäristössä. Mitä muutettiin, miksi, ja mitkä olivat mitattavat tulokset 6–12 kuukaudessa?

Helsinki Priden vapaaehtoistoiminnassa meillä oli viestintäongelma. Monet uudet vapaaehtoiset tulivat kerran eivätkä enää palanneet. Muutimme järjestelmäämme. Aiemmin lähetimme vain sähköposteja. Loimme uuden järjestelmän: 1. Jokainen uusi vapaaehtoinen saa oman tukihenkilön. 2. Järjestämme kahden tunnin tervetulokahvit. 3. Käytämme WhatsApp-ryhmiä pelkän sähköpostin sijaan.

Tulos 9 kuukaudessa: 70 % uusista vapaaehtoisista pysyi mukana yli kolmessa tapahtumassa.

Miten käsittelet muutosvastarintaa vapaaehtoisissa tai henkilöstössä? Miten toimit?

Ensiksi kuuntelen. Ihmiset pelkäävät uusia asioita. Kysyn: ”Mitä sinä pelkäät?” Sitten selitän, miksi muutamme asioita ja miten se auttaa ihmisiä, joita palvelemme. Aloitan myös pienestä. Testaamme muutosta ensin viidellä ihmisellä. Jos se toimii, muut tulevat mukaan. En koskaan pakota.

Kuvaile tilanne, jossa muutos oli ristiriidassa periaatteiden, puolueettomuuden tai luottamuksen kanssa. Miten ratkaisit tilanteen ja mitä opit?

Kerran yritys halusi antaa meille rahaa, mutta he halusivat logonsa Punaisen Ristin ensiaputelttoihin. Tämä on puolueettomuuden vastaista. Sanoin ei. Selitin tiimilleni: ”Jos otamme tämän rahan, kriisissä olevat ihmiset eivät luota meihin.” Menetimme rahat, mutta säilytimme luottamuksen. Opin: periaatteet ovat tärkeämpiä kuin raha.

Miten hyödynnät tietoa päätöksenteossa?

Käytän kolmea asiaa: 1. Numeroita — kuinka monta ihmistä autamme. 2. Tarinoita — mitä vapaaehtoiset kertovat kentältä. 3. Rahaa — mihin meillä on varaa. Jos numerot, tarinat ja raha sanovat kaikki samaa, teen päätöksen. Jos eivät, odotan ja kysyn lisää kysymyksiä.

Miten varmistat, että strategiset päätökset jalkautuvat paikallis- ja vapaaehtoistasolle? Kuvaa menetelmät ja seuranta.

Käytän yksinkertaista kieltä, en vaikeita sanoja. Teen yksisivuisen paperin: ”Mikä muuttuu sinun osaltasi?” Sitten vierailen paikallisissa ryhmissä ja puhun kasvotusten. Kolmen kuukauden välein tarkistamme: ”Teitkö sen? Mikä on ongelmana?” Käytän myös lyhyitä videoviestejä WhatsAppissa. Vapaaehtoiset ovat kiireisiä — tiedon on oltava helppoa.

3. Varautuminen ja kokonaisturvallisuus
Miten näet Suomen Punaisen Ristin osana kokonaisturvallisuutta?

Punainen Risti on silta ihmisten ja viranomaisten välillä. Kriisissä poliisi ja armeija eivät voi auttaa kaikkia. Punaisen Ristin vapaaehtoiset ovat paikallisia. Me tunnemme ihmiset, puhumme kieliä ja meihin luotetaan. Olemme ensimmäisinä auttamassa ja autamme pitkään sen jälkeen, kun tv-kamerat poistuvat.

Millaisena näet hallituksen roolin operaatiojohtamisen tukena?

Hallituksen ei tule tehdä päivittäistä työtä. Hallituksella on 3 tehtävää: 1. Antaa rahaa ja selkeät säännöt. 2. Suojella vapaaehtoisia, jos media hyökkää. 3. Esittää vaikeita kysymyksiä: ”Olemmeko valmiita talveen? Olemmeko valmiita seuraavaan kriisiin?” Hallitus tukee, mutta antaa ammattilaisten johtaa toimintaa.

4. Paikallisen toiminnan vahvistaminen
Kerro onnistunut esimerkki vapaaehtoisten rekrytoinnista tai sitouttamisesta (ml. nuoret).

Helsinki Prideä varten tarvitsimme nuoria vapaaehtoisia. Kävin kolmessa koulussa ja pidin 20 minuutin puheen: ”Kuinka auttaa kaksi tuntia kuukaudessa”. Sanoimme myös: ”Saat todistuksen ansioluetteloosi”. 40 nuorta liittyi mukaan. Annoimme heille ensin pieniä tehtäviä, kuten veden jakelua. Heistä 25 pysyi mukana vuoden ajan.

Niukkojen resurssien tilanteessa: mitä toimintaa priorisoisit ja millä perusteilla?

1. Hengenpelastus: ensiapu, hätäapu, ruokaa kodittomille. Tämä on aina etusijalla.
2. Haavoittuvimpien auttaminen: paperittomat, vanhukset, vammaiset, pakolaiset.
3. Kaikki muu tulee sen jälkeen.

Perusta: Punaisen Ristin periaatteet. Autamme ensin niitä, jotka tarvitsevat apua eniten.

Miten huomioit kaksikielisyyden ja alueellisen monimuotoisuuden toiminnan suunnittelussa?

Suomessa on kaksi kieltä ja monia kulttuureja. Kaikkien materiaalien on oltava suomeksi ja ruotsiksi. Mutta myös selkosuomeksi/selkoruotsiksi. Kysyn myös paikallisilta ryhmiltä: ”Keitä täällä asuu?” Helsingissä tarvitsemme somalin- ja arabiankielistä tietoa. Vaasassa tarvitsemme enemmän ruotsia. Yksi sääntö ei sovi koko Suomeen.